ABACD 14 – Tämä huone, tämä hetki

Kokonaiskesto: 54:17

17,90 

Tuotetunnus (SKU): ABACD 14 Osastot: , , ,

Kuvaus

Katso video kappaleesta Kolme puuta YouTubessa TÄÄLTÄ

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Katso Jukka Leppilammen haastattelu ja juttu MTV3 kanavalla levynjulkistuskonsertin jälkeen. TÄÄLLÄ

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Raidat:

  • Jukka Leppilampi

1Tyhjä taulu0:0FIABA1500382
2Tämä huone, tämä hetki0:0FIABA1500383
3Niin lauloivat0:0FIABA1500384
4Akustinen räminä0:0FIABA1500385
5Syksyn nyanssit0:0FIABA1500386
6Kolme puuta0:0FIABA1500387
7Psalmi 570:0FIABA1500388
8Jaksa vielä0:0FIABA1500389
9Majataloja tietä ja sanoja0:0FIABA1500390
10Vuorella0:0FIABA1500391

Arvostelut

Jazzrytmit / Osku Rajala

Kuunnelkaa… tet saatanan syntiset kurjat, tejän häätyy tehä parannus, ennenku hirmunen susi tullee ja syö tejät.. Jotenkin näin kai paasasi aikoinaan Pajalan poika, Lars Levi Laestadius. Tänäpäivänä hirmuisten susien syödessä metsästästyskoiria ja pelotellessa viherpiiperöitä ja muita urbaaneja kansalaisia, tätä pyhää sanaa suoltaa soittopelistäni hyvin erilainen gospel -levy. Pyörylän sanoma ei kuitenkaan ole pelkästään herran sanaa, vaan rujon vaikuttavaa elämän totuutta…

Asialla vanha pieru, Jukka Leppilampi (s.1954),  Finnforestista ja Tabula Rasasta, josta hän kääntyi uskoon 1970 -luvun lopulla. Sen jälkeen hän on harvakseltaan tehnyt gospel-levytyksiä. Erilaiseen, usein raastavan raa’alla tavalla ihmiselämän kiemuroista kertoviin asioihin pureutuen. Monitahokkaasti, mutta usein jotenkin hajanaisesti. Nyt kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa.

Tuota kokonaisuutta vankistaa kovanluokan peruskolmikko, kitaristi-pianisti Marzi Nyman, basisti Harri Rantanen ja rumpali Anssi Nykänen. Loistokkaita muusikoita, jotka ovat omaksuneen todella upeasti nyt soitettavien kappaleiden syvimmän olemuksen. Sielun… Tuota syvää tunnetta korostavat vielä levyllä vierailleet Junnu Aaltonen saksofoneineen, Jukka Gustavson uruilla ja Pekka Kuusisto viuluineen sekä räppäri Matti P.

Nyt on tehty suomalainen gospel-levy… sellainen, jonka tunne henkii jotain muuta kuin papiston entistä uhkailu-uskontoa tai kiiltokuvamaista taivaan kehua. Teennäisyyttä ja anteeksi vaan, Herran perseennuolentaa tekoiloiseti ja -hurskaasti. Nyt Heimo Hatakan, Jarmo Jokisen ja Leppilammen itsensä sanoitusten myötä ollaan täysin erilaisen tunnelatauksen piirissä. Syvällä ihmisen sielun sopukoissa.

Levyn kuuntelua ja tunnetta lisää Leppilammen karhean verkkainen laulu. Olen sanonut monesti, että äänellään se vareskin laulaa. Niin Leppilampikin. Intensiivisesti ja koskettavasti.

Kun tuohon kokonaisuuteen lisätään sanoitusta tukevat Leppilammen sävellykset että osaavan orkesterin hieno toteutus, unohtamatta Markku Veijonsuon teknistä osaamista, on kasassa erilainen uskon tai elettävän elämän levy. Sellainen, jota täytyy todella pysähtyä kuuntelemaan… ja se kannattaa, vaikka ensialkuun sylettäisikin.

Voimakkuudessaan ja väkevyydessään en muista viime aikoina kuulleeni mitään vastaavaa. Jos gospelista moista tunne-elämystä muistelen, sellainen löytyy New Orleansin Jazz Festeilta, joissa aina riensin gospelteltalle kuuntelemaan läkähtymäisillään olevan B3:n, basistin ja rumpalin trioa, jonka edessä lauloi uskomattoman karheaääninen musta matami… tai sitten vaikkapa satapäinen kuoro… siellä oli aina valtavasti tunnetta ja sielua. Kuten tällä levylläkin omalla tavallaan.

En kuitenkaan vanhana takametsien miehenä saa tästä levystä mitään syvällistä uskon sykettä, mutta tämä myötä on makoisa siirtää ajatukset nuoruuteen. Kesäiseen pohjoisen valoisaan yöhön, virtaavan joen juoksuun ja kesän kukkien tuoksuun… ympäröivän luonnon rauhaan ja ajan pysähtymiseen… rakkauden ja hyvänolon tunteeseen… ihmisen pienuuteen luonnon ja avaruuden keskellä…

Hienon sisällön lisäksi orkesteri ja kaikki mukana olleet soittajat, unohtamatta taustalaulajia, ansaitsevat vielä kertaalleen kumarrukseni, sillä niin aistikas ja upea oli heidän roolinsa. Korostan sitä tunnetta ja sielua, joka heidän esityksestään sykki. Erinomaisen hieno osoitus suomalaisten muusikoiden voimavaroista toteuttaa erilaista musiikkia.

Leppilampi kirjoittaa booklettiin kiitostensa lopuksi lauseen: Herra Jeesus, sydämeni on valmis. Tahdon herättää aamuruskon!

Uskon, että monella herää aamurusko omaan elämään ja sen elämiseen tämän levyn myötä. Erilainen ja koskettava kokonaisuus.

Osku Rajala, Jazzrytmit

Jukka Leppilampi & Marzi Nyman Trio

____________________________________________________________

Pitkän linjan gospelmuusikon Jukka Leppilammen ja Marzi Nyman Trion kolmen vuoden uurastus on vihdoin paketissa. Huippumuusikoiden yhdessä tekemä taidokas kokonaisuus joka koskettaa ja tuntuu. “Elokuussa 2012 treenasimme konserttiamme varten. Heti tauolla totesitte, että me menemme sitten studioon. Niiltä jalanjäljiltä sovimme yhteisen viikonvaihteen Veijonsuon pajalla. Kolme päivää venyi kolmeksi vuodeksi; taiteen aikakäsitys on erilainen. Mittaamaton kiitos, Marzi, Anssi, Harri ja Make! Saan olla parhaiden seurassa.”  –Jukka Leppilampi
Rondo Classics/27.1.2016

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Jukka Leppilampi & Marzi Nyman trio: Tämä huone, tämä hetki Gospelmusikko Jukka Leppilammen ja Marzi Nyman Trion kolmen vuoden uurastus on vihdoin paketissa. Heidän uudella levyllään esiintyvät myös legendaariset Junnu Aaltonen, Jukka Gustavson ja Pekka Kuusisto ja taustalaulajina Tove Leppilampi, Maria Ylipää, Mervi Multamäki, Kaarle Mannila ja Marzi Nyman.
Kulttuurihaitari/kevät 2016

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

“Yksi merkittävimmistä töistä on Jukka Leppilammen ja Marzi Nyman Trion Tämä huone, tämä hetki-albumi, jonka levy-yhtiö Alba julkaisi 18.toukokuuta. Idea levyn tekemiseen syntyi muusikoiden yhteisessä kirkkokonsertissa Kuopiossa. -Alussa asiat loksahtelivat kohdalleen ja homma eteni nopeasti. Lopulta levyn kypsyttely ja valmistuminen vaatikin kaikkiaan kolme vuotta, hymyilee Nyman, joka on tehnyt yhteistyötä Leppilammen kanssa jo 1990-luvun puolivälistä. /…/Marzi Nyman on pitkäaikaisen muusikkoystävänsä levystä suorastaan haltioissaan. -Kaikki Jukan levyt ovat olleet makeita, mutta tämä on todella hieno. Hänen äänensä on todella pysäyttävä. Biiseissä ja niiden teksteissä on syvyyttä.  Leppilampi on säveltänyt kaikki levyn kappaleet. Tekstit ovat syntyneet yhteistyössä eri sanoittajien kanssa.  Nymanin mielestä levy on hengellinen ja kristillinen. -Se on makealla tavalla hengellinen, sillä siinä on monta visiota. Siinä on enemmän kysymysmerkkejä kuin huutomerkkejä. Nyman vertaa Leppilammen musiikkia esimerkiksi U2-yhtyeen ja Leonard Cohenin tuotantoon. -Hyvä lauluntekijä voi tehdä musiikissaan oivalluksia ja löytää jotakin uutta myös hengellisesti.” Silta kesäkuu 2016 “Tabula Rasan hienovireisenä vokalistina 1970-luvulla pinnalle noussut Jukka Leppilampi jatkaa edelleen musiikin tekemistä. Nyt hän on tehnyt yhteistyötä moni-ilmeisen kitaristi Marzi Nymanin kanssa. Nymanin ohessa soitto-osuuksista vastaa tuttu kaksikko, Harri Rantanen bassossa ja Anssi Nykänen rummuissa. Muutama vieraileva laulaja ja soittaja on vieraillut studiossa. Leppilampi vastaa Tämä huone, tämä hetki- levyn sävellyksista ja osasta tekstejä. Niissä uskonnollisuus on voimakkaasti läsnä, mutta paatoksen puolelle ei missään vaiheessa lipsuta. Taustat muodostuvat vaihteleviksi ja komeiksi. Heti avausraidalla Tyhjä taulu kuullaan Juhani Aaltosen komeaa puhallintyöskentelyä, joka keventää järeitä sointumattoja. Laulajana Leppilampi operoi oktaavia alempana kuin Tabula Rasala-aikoinaan. Tästä huolimatta miehen tulkinnat muodostuvat vaikuttaviksi, mistä esimerkkinä mainittakoon omintakeinen ja hienojakoinen raita Akustinen räminä. Jukka Leppilammen ja Marzi Nymanin trion yhteistyö on tuottanut komean tuloksen. Tämä huone, tämä hetki-levyn musiikki nousee, paitsi erilaiseksi, myös poikkeuksellisen puhuttelevaksi.”
Salon Seudun Sanomat/ Veli-Matti Henttonen 6.2.2016

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

“Se, kun tulkitsijalegenda löytää sielunkumppanit soittoonsa. Kun herkät laulelmat, progressiivinen ote kaikkine yllätyksineen ja vaihtoehtorockista ponnistavat soundit punoutuvat yhteen. Aikaansaannos, kun nimekkäät tekijät eivät käänny itsetarkoitukseksi, vaan täyteen taiteelliseen riemuvoittoon. Jukka Leppilammen ilmaisu on usein ollut “mies ja kitara”-tyyppistä. Siksi, vaikka tiedostinkin Marzi Nymanin tehokolmikon tehokolmikon mukanaolon, Anssi Nykäsen jämäkät komppaukset aloituskappale Tyhjässä taulussa hätkähdyttivät. Leppis rokkaa jälleen, ja miten hän sen tekeekään, kun mukana puuhaa maamme taitavin rocktrio. Miehen tuttu fraseeraus on löytänyt majapaikan ilmaisu-ystävien kanssa. Yleissävy on silti rauhaisa, balladimainen. Välillä miltei kuiskataan, hiiskutaan, ollaan iholla. Kuitenkin tarvittavaa rosoa ja isoja iskuja on, sohaisevaa säröä Marzin kitarasta tarvittaessa. Jukka Gustavsonin urut, Pekka Kuusiston viulu ja Junnu Aaltosen foni löytävät jokainen paikkansa. Usein ne tulevat esiin kuin salaperäisesti, yllättäen kaikki.”
Sana.fi/levyarviot 25.2.2016

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

“Jukka Leppilampi on vaikuttanut Suomen musiikkielämässä jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Uran alkuvuosina hän oli kuopiolaisen Finnforestin solistina jatkaen Tabula Rasan riveissä. Uskoon tulo 70-luvun puolivälissä muutti Jukan elämän ja hän siirtyi rock-kuvioista gospelin pariin. Levyjä mieheltä on ilmestynyt harvakseltaan. “Tämä Huone, Tämä Hetki” päättää vuosikymmenen kestäneen vaitonaisuuden levyrintamalla. “Tämä Huone, Tämä Hetki”-levy tekoprosessi alkoi, kun Jukka Leppilampi esiintyi Marzi Nyman Trion solistina Kuopion Tuomiokirkossa vuonna 2012. Keikkaa varten ryhmä treenasi Helsingin Kaapelitehtaalla. Jo ensimmäisellä treenitauolla Nymanin trio(Marzi Nyman, Anssi Nykänen ja Harri Rantanen) ilmaisi halunsa studiotyöskentelyyn Leppilammen kanssa. Vielä samana vuonna löytyi kalentereista yhteinen kolmen päivän periodi levytysprosessia varten. Levy ei kuitenkaan syntynyt kolmessa päivässä, vaan sen teko kesti kaikkiaan kolme vuotta. Kiekon nimikappale kertoo intensiivisestä tunnelmasta studiossa levyn teon aikana. Samaan aiheeseen paneutuu Akustinen räminä esitellen levyllä vierailevat muusikot: Junnu Aaltonen (saksofoni), Jukka Gustavson (urut) ja Pekka Kuusisto (viulu). Tyhjä Taulu kertoo Anna-Mari Kaskisen sanoin ja Aaltosen saksofonin siivittämänä niistä tuntemuksista, jotka valtasivat Jukka Leppilammenkin mielen aikoinaan hänen toimiessaan vielä Tabula Rasan solistina. Niin lauloivat luo maisemakuvaa puuvillapelloista, joilla tummaihoiset työntekijät laulavat työpäivänsä ratoksi sinisävyistä gospelia. Jaksa vielä toteuttaa edellä mainitun käytännössä. Kappaleella vierailee rap-artisti Matti P todistaen, etteivät vanhakantainen blues ja rap ole kovinkaan kaukana toisistaan. Kuluvan vuodenajan tuntemuksiin pureutuu Syksyn nyanssit. Lähimmäksi perinteistä virsilaulantaa vie Psalmi 57, johon Junnun saksofoni ja Marzin kitarasoolo luovat jazznyansseja. Majataloja, tietä ja sanoja on Leppilammelle ja levylle useamman sanoituksen tehneen Heimo Hatakan, Marzi Nymanin flyygelin ja Pekka Kuusiston viulu säestyksellä esitetty herkkä, Leonard Cohen-tyylinen tulkinta. Vuorella jatkaa samaa sarjaa koko bändin säestyksellä. Parasta antia kokonaisuudessa on vanhaan kansantaruun pohjautuva, syvästi hengellinen kertomus Kolme puuta.  Se kertoo kuvaannollisesti kuinka ihmisten toiveet ja haaveet toteutuvat joskus hyvin yllättävälläkin tavalla, kun vain uskoa riittää. “Tämä Huone, Tämä Hetki” on varsin vahva musiikillinen voimannäyte Jukka Leppilammelta. Eikä sovi unohtaa lopputulokseen vaikuttaneita taustalaulajia: Tove Leppilampi, Maria Ylipää, Mervi Multamäki, Kaarle Mannila ja Marzi Nyman. Kolme vuotta tuntuu olevan – ei enempää eikä vähempää – sopiva aika levyn tekemiseen. Jos lopputulos on tästä täydellisempi ja täyteläisempi, on se jo pilalla.”
Blues News/TT Tarkiainen 5/2016

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

“Rauhoitu, sulje silmäsi ja anna sanojen ja sävelten viedä. Jukka Leppilammen ja Marzi Nyman Trion levy on vakava, lämmin ja lempeä. Yksinkertaisen sävellykset ovat svengaavia, mutta sanoituksissa on syvyyttä ja elämänviisautta. Vaikkapa näin – sanat ET-lehden toimittaja Heimo Hatakka .”En pyydä olla perillä / sillä matka kai on elämä / majataloja, tietä ja sanoja.”
ET/17.2.2016