ABCD 505 – Otilia

Kokonaiskesto: 39:47

15,00 20,00 

Poista

Kuvaus

”Levyn nimikappale, Otilia, on loitsu, jossa hämmennetään inspiraation pataa. Olen etsinyt harpusta erilaisia tapoja tuottaa ääniä; mystiset sävyt ja perkussiiviset aiheet viehättävät itseäni. Kahisutukset ja rummutukset toimivat kontrastina harpun helmeilevälle näppäilyäänelle, lisämausteina soitan hiekkapaperia, kalimbaa ja äidin hopealusikoita.  Näistä aineksista, live-elektroniikasta sekä omasta äänestäni syntyy yhdenhengenorkesterini.

Albumin kappaleet on sävelletty alunperin elävää esitystä varten. Joidenkin musiikkikerrosten rakentaminen kestää live-esityksessä hiukan kauemmin kuin levyllä, mutta levyn kappaleet eivät poikkea suuresti konserttiversioista.”

Laura Hynninen

Lisätiedot

Tilausmuoto

CD, Digilataus, Digilataus ja CD

Raidat:

  • Hynninen, Laura

1Otilia7:16
2Annin ja Viljamin valssi3:47
3Catherinen näky4:49
4Kertun laulu Annelista2:30
Yö-sarja
5Talviyö2:39
6Valoa pimeässä2:40
7Uni on ohut1:13
8Pehmeät siivet2:46
9Sisäinen metsä4:47
10Laulu onnesta tai surusta5:2
11Isälle2:28

Arvostelut

Laura Hynninen ammentaa alitajunnasta rohkeasti ja taitavasti

Joskus kauan sitten Laura Hynninen oli harpisti muun muassa Kansallisoopperassa. Sittemmin hänestä on tullut myös laulaja, kuvataiteilija, runoilija ja entinen sirkkafarmari. Polveileva tie kohti omaa ilmaisua kuuluu Hynnisen uudella levyllä Otilia, mutta vielä enemmän levyssä kuuluu rohkea ja suora yhteys tiedostamattomaan. Viattoman yksinkertainen mutta pelottavan syvä musiikki iski ainakin minuun kaikkien suojausten läpi.
Levyn kappaleiden perustana on harppu, josta Hynninen näppäilee melankolisia harmonioita ja raapii uhkaavia hälyjä. Sointi laajenee luuppauksella ja kevyellä efektoinnilla, mutta sävellysten teho syntyy rakenteista. Oudot käänteet tapahtuvat kiihkeän määrätietoisesti, kuin unissakävelijän varmuudella, ja luuppausmusiikin peruskaavoihin tulee särmää. Näitä kappaleita ei voi feidata, koska yllättäviä asioita tapahtuu. Ja vaikka äänisuunnittelija Viljami Mehdon studiotekniikka on levyllä tärkeässä osassa, kyse on melko yksinkertaisista käännöistä, kaiuista ja ekvalisoinneista, jotka tapahtuvat rakenteen ja ilmaisun ehdoilla ja ovat mahdollisia myös elävässä konserttitilanteessa.
Persoonallista lauluääntään Hynninen käyttää vielä rohkeammin mutta silti hallitusti: huippukorkeat melodialoikat onnistuvat yhtä uskottavasti kuin maahiskuiskailu. Pelkistetyt ja näennäisen epärunolliset tekstit tuntuvat äärimmäisen henkilökohtaisilta, mutta laulettuina, osana musiikin kokonaisuutta ne tavoittavat jotain jaettua ja yhteistä.
Mitä Hynnisen symbolistis-esittävään omakuvataiteeseen tulee, en ehkä menisi katsomaan sitä galleriaan, mutta levyvihkosen visuaalinen ilme kyllä tukee kuuntelukokemusta ja erottuu joukosta edukseen.
Otilia-levyn voima ei synny vain rohkeasta, monitaiteisesta yhteydestä alitajuntaan. Hynninen myös hallitsee kaikki välineensä ja osaa karsia, koota ja muotoilla luovuutensa. En usko, että kaikki kokevat levyn yhtä vahvasti kuin minä, mutta kaikkien pitäisi ainakin arvostaa sitä, että Laura Hynninen tekee mitä haluaa, ja osaa sen tehdä.
Kuuntele Uudet levyt 11.11.2021, toimittajana Kare Eskola.