Duration: :
23,00 €
Cecilia Damström: Epitaph
Ilari Laakso: Häivä
Matilda Seppälä: Inner
Petri Nieminen: Aleppo2017
Roope Mäenpää: Kolloidi
Paavo Korpijaakko: Last Night It Was Visited By Laura Palmer
Janne Salmenkangas: Fractum
Tuomas Turriago: Somber
Minna Leinonen: Rememomor
Henri Sokka: Völjy
Jami Kianto: Häviöjuhlat
Jonne Valtonen: 14.4k Handshake
Kaksitoista säveltäjää vastasi pianisti Ville Hautakankaan kutsuun.
Ville Hautakangas: 12 Premieres. Alba. 2 cd. ★★★★
TASAVIREINEN piano tuntuu olevan uuden musiikin kentässä hieman syrjässä. Sellaisenaan se ei kykene vastaamaan kovin helposti nykyään pinnalla oleviin ilmiöihin, laajennettuihin soittotapoihin, murrettuihin sointiväreihin, portaattomasti liukuviin ääniin, mikrointervalleihin ja spektriharmonioihin.
Flyygelin kielten näppäily, puu- tai metalliosien koputtelu, koskettimiston sively kynsillä tai luottokortilla ovat laiha ja aika kömpelö lohtu.
Kielten preparointi eli erimuotoisten ja eri materiaaleista tehtyjen esineiden asettelu kielille saa aikaan jo monta kertaluokkaa jännittävämpiä sointeja. Laajamittainen preparointi on kuitenkin epäkäytännöllistä musiikin jatkuvuuden kannalta, koska sen rakentelu ja purku vie aikaa.
Pianon vahvuuksia ovat laaja ääniala, suuri dynamiikka, moniäänisyys ja esimerkiksi mahdollisuus isoihin klustereihin eli sävelkimppuihin.
TÄTÄ TAUSTAA VASTEN on kiinnostava kuulla, mitä jäi tamperelaisen pianistin Ville Hautakankaan haaviin hänen tilattuaan muutama vuosi sitten noin viiden minuutin mittaisen pianosävellyksen 12 säveltäjältä, jotka ovat Cecilia Damström, Ilari Laakso, Matilda Seppälä, Petri Nieminen, Roope Mäenpää, Paavo Korpijaakko, Janne Salmenkangas, Tuomas Turriago, Minna Leinonen, Henri Sokka, Jami Kianto ja Jonne Valtonen.
Useimpia säveltäjiä yhdistää Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) tai sen edeltäjissä saatu sävellyksen opetus ja erityisesti Jouni Kaipainen, vaikka kaikki ovat saaneet oppia muuallakin. Levyn säveltäjistä veteraani Ilari Laakso ideoi ja rakensi Kaipaisen kanssa Tampereelle korkeakoulutasoisen sävellyksenopetuksen.
ONKO OLEMASSA pirkanmaalaista sävellyskoulukuntaa? Noin puolessa pianokappaleista on sointiväriksi muuttuvia humisevia asteikkoja ja murtosointuja, raskasta ja massiivista jyskytystä tai säveltoistoa, pysähtyneisyyttä ja paljautta.
Huomion kiinnittää tasasointisuuden ja kolmisointujen välttely, mikä varmistetaan pippuroimalla soinnut sekunti-intervallilla (painetaan alas kaksi vierekkäistä kosketinta). Harmonisesta värimaailmasta tulee kovahko. Melodiaksi hahmottuvat muodostelmat, varsinkin yksiääniset, ovat harvinaisia tai pirstottuja.
Tämä kaikki on kuitenkin tuttua myös Pirkanmaan ulkopuolella. Samoin se, että säveltäjät kertovat musiikkinsa taustaideaksi muun muassa ilmastoahdistuksen, pakolaiskriisin, muistisairauden ja luonnon eri ilmiöt.
KUINKA tämän voi kuulla suoraan musiikista onkin toinen juttu. Valaiseva on Laakson tunnustus, että Häivän innoittajana oli Cádizin katedraaliaukio, mutta sävellettäessä se kulki pitkään nimellä Sinipukuinen nainen. Kuulijalla on yhtäläinen vapaus kuvitella mitä päähän pälkähtää – tai olla kuvittelematta.
Seppälän Innerissä on mukana elektroniikkaa. Jännittäviä sointeja saa aikaan pelimusiikilla ansioitunut Valtonen, jonka 14.4k Handshake on syntynyt puhelinmodeemien ”kättelyn” jäljittelystä, pianon avulla midi-tiedostoksi muuntamisesta ja sen päälle rakennetuista soundeista.
Korpijaakon Last Night It Was Visited by Laura Palmer jää levyllä vajaaksi, koska elävän esityksen teatterielementit ja twinpeaksmainen valaistus puuttuvat.
Sokka tunnustaa Völjyssä vapautumistaan kirjoittaa kolmisointuja. Sen toistoista tulee mieleen Beethovenin ”minimalistinen” Waldstein, miksei myös Prokofjevin Toccata.
Kaipaisen muistolle omistetussa Damströmin Epitaphissa vuorottelevat toisteinen paatos ja rullaten siirtyilevät aksentit.
Monisyisenä ja ilmavana teoksena korvaan jää Leinosen Rememomor. Turriagon Somber yhdistää jazzahtavan rytmiikan ja kelluvan alakuloisuuden.
Salmenkankaan Fractum on hauska ja kenties tahaton esimerkki siitä, että kun vallitsevan sekunti-intervallin rinnalle päästää pari konsonoivaa intervallia, samasta raosta pujahtaa Debussy.
VILLE HAUTAKANKAAN omistautuminen tilaamilleen teoksille on ilmeinen. Tuplalevy on tehty huolellisesti kaunista kansitaidetta myöten.
__________________
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myönsi Ville Hautakankaalle vuonna 2017 apurahan 12 pianosävellyksen tilaamiseen. Hautakangas kantaesitti tilaamansa teokset kolmessa konsertissa vuosien 2019 ja 2021 välisenä aikana. Kantaesityksiä seurasi kappaleiden levyttäminen. 12 Premieres – Contemporary Finnish Piano Music on vinkeä kaleidoskooppinäkymä 2010-luvun suomalaiseen pianomusiikkiin.
Ville Hautakankaan levytys- ja konserttiprojektissa viehättää pitkäjänteisyyden lisäksi sen paikallisuuteen pohjautuva rajaus, joka tarjoaa myös yhden ankkuroivan tulokulman levyn kuunteluun. Suurin osa levyn säveltäjäkaartista on opiskellut Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa tai Tampereen konservatoriossa, useat heistä Jouni Kaipaisen oppilaana. Levyn yksi taustajuonne onkin Kaipaisen työ sävellyksenopettajana Tampereella.
Kun levyllä on 12 erilaista sävekielimikrokosmosta ja yhtä monta lähtökohtaa säveltää uusi teos, on paikallaan pohtia sopivia kuuntelustrategioita. Apuun tulevat Ville Hautakankaan omat sanat Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisun haastattelussa, jossa hän kutsuu levyn sävellyksiä “päiväkirjamerkinnöiksi ja heijastuksiksi omasta ajastamme.”
Heijastusten kirjo on ihastuttavan, lähes huumaavan runsas. Muutamia poimintoja: Petri Nieminen kertoo teoksensa Aleppo2017 lähtökohdan olevan Syyrian sotatilanteen synnyttämässä voimattomuudessa ja ahdistuksessa. Jonne Valtosen kappaleessa 14.4k handshake on kysymys 1980-luvun modeemien välisestä kättelyprotokollasta. Paavo Korpijaakko inspiroitui Twin Peaks -televisiosarjan painajaismaisesta nokturnaalitunnelmasta teoksessaan Last Night It Was Visited By Laura Palmer. Kappaleessaan Völjy Henri Sokka ottaa ilon irti kolmisoinnuista, jotka jälkisarjallisessa eetoksessa on mielletty tabuksi.
Kappaleiden kuunteleminen näiden taustoitusten läpi on hauskaa ja rikastuttavaa, mutta toki useat albumin kappaleet, kuten esimerkiksi Cecilia Damströmin intiimisti monumentaalinen Epitaph ja Roope Mäenpään beethoveniaanisia aineksia ja metsäaiheita kaiuttava Kolloidi, seisovat tukevasti myös omilla jaloillaan ilman taustamateriaalia.
Ville Hautakankaan kaksitoista kantaesitystä sisältävä albumi on äänitetty Tampere-talon pienessä salissa. Paikoitellen levytystä kuunnellessa juontuu mieleen ajatus siitä, että kenties konserttisaliakustiikka ei tuo kaikkien teosten hienovaraisimpia eleitä ja sointidetaljeja esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Levyä kuunnellessa kaipasin välillä ikään kuin likemmäs pianoa, intiimimpään ja erottelevampaan yhteyteen sointitapahtumien kanssa. Kenties tämä olisi saavutettu studioakustiikassa studion kaikkivoipaisen teknologian ääressä.
Niin tai näin, Hautakankaan uutuuslevyn kohdalla toteutuu hedelmällinen paradoksi: rohkeasti asetetut rajat antavat projektille ytyisän keskuksen, josta pulppuaa yhteistä hyvää asetettujen rajojen tuolle puolen. Niin kuin levyn otsikossa luvataan, Contemporary Finnish Piano Music on 12 kappaleen edustava kokoelma ei vain pirkanmaalaista vaan suomalaista 2010-luvun lopulla sävellettyä pianomusiikkia.
Hautakangas on työskennellyt Tampere Filharmonian pianistina vuodesta 2002. Orkesteripianistin työssä vaadittava nopea omaksumiskyky, vaihtelevan ohjelmiston ja erilaisten soittotekniikoiden suvereeni hallinta, tietynlainen työtäpelkäämätön duunaripianismi – sanan parhaimmassa mahdollisessa merkityksessä – välittyy myös tältä levyltä. Viimeinen etappi Ville Hautakankaan pitkäjänteisessä tilausteosprojektissa on saada teokset julkaistua nuotteina. Tämä on loistava asia. Uskon ja toivon muidenkin pianistien tarttuvan levyn tilausteoksiin.
“12 Premieres – Contemporary Finnish Piano Music”. säv. Cecilia Damström, Ilari Laakso, Matilda Seppälä, Petri Nieminen, Roope Mäenpää, Paavo Korpijaakko, Janne Salmenkangas, Tuomas Turriago, Minna Leinonen, Henri Sokka, Jami Kianto, Jonne Valtonen. – Ville Hautakangas, piano. (Alba, ABCD 519)
Kuuntele Pia Antikaisen Uudet levyt 14.1.2023
