Arviot
KULTTUURITOIMITUS
Arttu Katajan ja Pauliina Tukiaisen yhteistyö toimii liedin parhaiden perinteiden mukaisesti
LEVYT | Baritoni Katajan ja pianisti Tukiaisen Serious Songs -levyllä Sibeliuksen, Brahmsin, Schumannin ja Kuulan laulut ikään kuin muodostavat neljän pienen ja täysipainoisen konsertin sarjan.
ARVOSTELU
Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen: Serious Songs
Alba 15.9.2020
Baritoni Arttu Katajan ja pianisti Pauliina Tukiaisen syyskuussa ilmestynyt Serious Songs -levy on kuin neljän pienen ja täysipainoisen konsertin sarja.
Ensimmäiseksi levyllä soivat Jean Sibeliuksen laulut. Niitä seuraavat Johannes Brahmsin Vier ernste Gesänge sekä esittelytekstissä levyn lied-ytimeksi luonnehditut Robert Schumannin Lenau-laulut (6 Gedichte von N. Lenau und Requiem op.90). Kokonaisuuden jylhänä huipennuksena kuullaan kuusi Toivo Kuulan laulua.
Vakavuus ilmenee jokaisella säveltäjällä ‒ ja jokaisessa laulussa ‒ omalla tavalla, eri mielenmaisemista heijastuen ja erilaisiin asiayhteyksiin asettuen. Kokonaisuus on hyvin huoliteltu ja mietitty niin ohjelmistovalintojen suhteen kuin tulkinnallisestikin.
Katajan ja Tukiaisen pitkäaikainen yhteistyö kuuluu esitysten hioutuneisuudessa ja luontevuudessa ja toimii liedin parhaiden perinteiden mukaisesti: laulaja ja pianisti kuljettavat ja värittävät laulujen tarinoita tasapuolisesti ja täydentävät toisiaan kauniisti.
Sibeliuksen lauluista Norden nousee esille Katajan baritonin notkean kuvioinnin ja pienten eleiden luomalla maalauksellisuudella. Säv säv susa -laulussa huomio kiinnittyy alun pianon kauniiseen pisarointiin sekä taukojen merkitykseen vähitellen kasvavassa draamassa. Vahva kertovuus leimaa muitakin pakahduttavasti tulkitun Sibelius-kokonaisuuden lauluja.
Brahmsin Denn es gehet den Menschen wie dem Vieh -tulkinta on eleettömyydessään kuin marraskuun lehdetön maisema, tummasävyinen ja vahva. Tukiaisen pianon sointi on tässä melko hillitty ja mattainen, mutta ilmaisu on sisällöllisesti voimakasta. Ich wandte mich und sahe an saa selkeälinjaisen tulkinnan, jossa Katajan ääni soi jalosti. O Tod, wie bitter bist du -tulkinnassa herkkyys ja nöyryys värittävät jykeviä säkeitä.
Brahmsin laulujen raamatullisen ja jyhkeän vakavuuden vastapainoksi Schumannin liedit henkivät runollisempaa, romanttista vakavuutta. Pianon osuus on niissä lähtökohtaisesti merkityksellinen. Lied eines Schmiedes etenee pontevasti ja kirkkaasti, kun taas Meine Rose -liedin piano soi pehmoisen vivahteikkaasti ja runollisesti. Kommen und Schneiden saa maltillisen ja herkän esityksen. Katajan ääni soi Schumann-tulkinnoissa lyyrisenä ja linjakkaana, hienoja yksityiskohtia ja sävyjä löytäen.
Laulajan ja pianistin yhteistyön herkkävireisyys leimaa levyn esityksiä. Toivo Kuulan pelkistetyissä ja usein alakuloisuuden kyllästämissä lauluissa Katajan ja Tukiaisen tulkintoja värittää tarinallisuus, ja lauluihin rakentuu uljaita draaman kaaria. Tulkinnat ovat tuoreita ja modernistisiakin.
Kikka Holmberg, Kulttuuritoimitus, 20.10.2020
Arttu Katajan lied ei jätä kysyttävää
Baritoni Arttu Kataja tekee mitä komeinta uraa Keski-Euroopassa, kotipesänään Berliinin valtionooppera. Yleensä oopperatähtien ruuhkavuosiin ei mahdu liediä, mutta Kataja laittoi mahtumaan ja äänitti levyllisen otsikolla Serious Songs (Vakavia lauluja), pianistinaan Pauliina Tukiainen, joka myös vaikuttaa Saksassa. Levy on uskottavinta suomalaista liediä vuosikausiin, ja häkellyttävä todiste Katajan auktoriteetista.
Kare Eskola, YLE Uudet levyt 20.10.2020 Voit lukea koko arvostelun täältä.
Hyppäys liedin syvyyksiin
Liedin yhdistäminen oopperalaulajan uraan ei ole mitenkään yksinkertainen asia, vaikka meillä onkin ollut esimerkkejä sen onnistumisesta: mm. Jorma Hynninen, Martti Talvela, Tom Krause, Soile Isokoski ja nuoremmista kyvyistä mm. Aarne Pelkonen. Liedin tarvitsemaa hienomekaniikkaa on kuitenkin vaikea säilyttää pelkkinä sivuprojekteina, niin äänen- kuin ajankäytöllisestikin.
Berliinin Staatsoperissa vuodesta 2006 kiinnitettynä ollut Arttu Kataja todistaa viimeistään nyt kuuluvansa tähän harvalukuisten joukkoon, joka pystyy antamaan liedille sijansa. Hänen ja Salzburgin Mozarteumissa liedin professorina toimivan Pauliina Tukiaisen uusi levy on merkittävä jo sikäli, että siinä ei voi puhua yksin laulajasta, vaan kyse on pitkälle menevästä yhteistyöstä.
Mutta ensin nyt kuitenkin Arttu Katajan äänestä sen verran, että se ei ole kulunut oopperatyön tiimellyksessä yhtään vaan on säilyttänyt nuorekkaan sointinsa ja notkeutensa samalla, kun tulkintojen syvyyttä ja linjojen pakahduttavuutta on tullut lisää. Hän ymmärtää lisäksi tekstin vivahteita, mitä ilman lied ei onnistu. Työskentely Saksassa varmaankin on edesauttanut tätä.
Pauliina Tukiaiselle on kehkeytynyt liedpianismin salaista viisautta, joka ilmenee siinä, ettei pianon osuus erikseen välttämättä pistä korvaan, vaan se perustuu sointien, vivahteiden ja hienovaraisen myötäilyn taiteelle – myös omia kommentteja ja subtekstejä luotaessa.
Levyn nimi, Serious songs, tulee Brahmsin laulusarjasta Neljä vakavaa laulua. Koko ohjelma ei ole synkistelyä, mutta Brahmsin, Schumannin, Sibeliuksen ja Kuulan liedit jäsentyvät loogiseksi kaareksi, joka kaiken romanttisen haaveilun ja uhman jälkeen laskeutuu jokaisen osuuden päätteeksi luopumiseksi tai jäähyvästeiksi jollekin asialle. Tosin Brahms antaa kaiken vanhatestamentillisen tuomiotunnelman jälkeen loppusanan rakkaudelle.
Brahmsin sarjasta kuulee joskus turhankin karuja tulkintoja, mutta Kataja ja Tukiainen antavat sijansa myös katoavalle kauneudelle. Schumannin Lenau-lauluissa vaeltaja-, luonto- ja rakkaustematiikka yhdistyvät saksalaisen romantiikan hengen mukaisesti – tyyliin yksinäinen kipuilija kuusimetsän yössä. Liedduo balansoi nämä tunnelmat asteittaiseksi siirtymäksi kohti hyvästijätön katkeruutta ja Requiemin kuolemankaipuuta.
Kataja antaa Schumannissa äänensä kukoistaa herkkyyden ja voiman koko asteikolla, ja Tukiainen tekee niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin soinnin luonteesta – onko tekstuuri virtaavaa vai erottelevaa – runon merkityksiä luovia tunnelmia.
Ehkä persoonallisimmillaan taiteilijat ovat siltikin Sibeliuksen lauluissa, joissa he antavat enemmän aikaa tauoille ja runotulkinnan vapauksille. Keskiöön nousevat symbolistiset, jähmettyneet sieluntilat, kuten lauluissa Norden, Die Stille Stadt ja Im Felden ein Mädchen singt. Niissä pysäyttävä melankolia tulee juuri oikeanlaisesta pidättelystä. Väkivaltainen Aus banger Brust sekä Svarta rosor ja Var det en dröm avautuvat suuremmalle ilmaisulle uljaine huipennuksineen, ja Kom nu hit död toimii siltana Brahmsin Vakaville lauluille.
Toivo Kuulan lauluissa kaikki pohjalainen paatos ja fatalismi tulevat esiin pakahduttavina mutteivät pelkästään uhoilevina, vaan nekin asettuvat sivistyneen liedtaiteen jatkeeksi. Kokonaisuutena käsillä on yksi parhaista suomalaisista liedlevyistä pitkään aikaan.
Harri Kuusisaari, RONDO 11.11.2020
Albumi, klassinen
Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen: Serious Songs. Alba. ★★★★
VALIKOIMA suomalaisia ja saksalaisia lauluja esittelee edustavasti lied-duon Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen taidetta. Katajan baritonissa on valoisa ja avoin kaiku. Tulkinnat ovat suoria ja konstailettomia, vaikka vivahteita ei puutukaan. Brahmsin Vier ernste Gesänge ei tyynnyttele kuoleman edessä. Schumannin Lenau-laulut kylpevät romanttisessa hohteessa. Yhdeksässä Sibeliuksen laulussa häivähtää pari epävarmempaa hetkeä, esimerkiksi Nordenin häilyväisen tunnelman kannattelussa. Kuulan laulujen jylhä depressiivisyys tekee vaikutuksen, samoin luonnon ja rakkauden jäätymisen kuvat.
Helsingin Sanomat 19.11.2020
Turun Sanomat
Saumatonta yhteispeliä liedien parissa
Serious Songs.
Sibeliuksen, Brahmsin, R. Schumannin ja Kuulan lauluja.
Alba.
Saksassa vaikuttavat Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen pelaavat saumattomasti yhteen lied-albumillaan Serious Songs. Vallitseva tunnelma on vakava, mutta ei pohjimmiltaan synkkä: Jean Sibeliuksen Var det en dröm kaivautuu Katajan sydämellisen baritonin ja Tukiaisen lempeästi soittaman Bechstein-flyygelin avulla koskettavasti ihon alle. Svarta rosor saa matalasta sävellajista upeaa vakavuutta, ja Toivo Kuulan Sinipiika värisyttää tunteikkuudessaan. Toivottavasti suomalaisklassikoiden punnitut tulkinnat löytävät tiensä osaksi levykokoelmiemme kivijalkaa.
Robert Schumannin Lenau-laulut op. 90 saavat suomalaisilta jäyhää painokkuutta, ja Katajan äänen syvyys vakuuttaa etenkin Johannes Brahmsin Neljän vakavan laulun raamatullisessa jylinässä. Kielipäästä on kuulijalle apua, sillä lyhyehkö kirjanen ei tarjoa lauluteksteistä käännöksiä lainkaan.
Lauri Mäntysaari, Turun Sanomat, 5.12.2020
