Kuvaus
Joaquín Turina
Manuel de Falla
Federico Moreno Torroba
Luis de Milán
Francisco Tárrega
Recital Español
Osmo Palmu kitara
Espanjalaisia kitarasävellyksiä
Tampere Guitar Festival -tapahtumassa 15.6. julkaistun Recital Español -levyn viiden säveltäjän ohjelmisto muodostaa kolme musiikillista kokonaisuutta kolmelta Espanjan värikkään historian aikakaudelta kitaristi Osmo Palmun taidokkaina tulkintoina:
Vanhin musiikki on lähes 500 vuoden takaa. Luis de Milánin rönsyilevät fantasiat ja elegantit pavanat kokoelmasta El Maestro (1536) on alkujaan sävelletty espanjalaiselle vihuelalle, joka oli eräänlainen varhaisen ja nykyisen kitaran välimuoto.
Francisco Tárrega (1852-1909) syntyi aikana, jolloin kitaran arvostus taidesoittimena oli vähäinen. Tárrega uudisti kitaran sointimaailmaa ja tekniikkaa sekä vaikutti merkittävästi soittimen uuteen suosioon. Olennainen syy Tárregan saamaan huomioon oli myös hänen sävellyksensä, joissa on enemmän muille aikalaiskitarasäveltäjille harvinaista sisältöä, harkittua runollisuutta ja sävellysteknistä taitoa. Myös Tárregan taidokkaat sovitukset (levyllä Estudio Brillante de Alard, joka on alun perin ranskalaisen Jean-Delphin Alardin viuluetydi) siirtävät musiikin hengen oivaltavasti kitaran omalle kielelle.
Manuel de Fallan teoksesta Homenaje tuli kitaran 1900-luvun ensimmäinen merkkiteos. Kappale on yksityiskohtaisesti sävelletty, habanera-rytminen obituaari 1918 kuolleelle ranskalaiselle sointivärien mestarille Claude Debussylle. Federico Moreno Torroban impressionistinen Nocturno muodostaa poikkeuksen säveltäjän laajassa kitaratuotannossa, myös Joaquín Turinan kaikissa kitarasävellyksissä on kuultavissa ranskalaisten impressionismin vaikutus.
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Palmun kitaran sointiväri on romanttinen
“Osmo Palmu on sommitellut tarkasti levynsä kappaleiden paikat ja kokonaiskeston. Noin 50 minuutin mittainen levy on muodoltaan kuin konsertti. […] Kuuntelukokemus on nautinnollinen, soitto miellyttävän luistavaa ja hiottua. […] Espanjalaisesta musiikista koostuvan levyn yleisilme on hienostunut ja sisäänpäinkääntynyt. […] Levyn paras “tarina” on Francisco Tárregan Capricho árabe, jonka maukkaista soinneista ja rehevästä melodiasta Palmu ottaa mukavasti ilot irti. […] Vihdin kirkossa tehdyt äänitykset tuovat kitaran miellyttävän lähelle. Sointi on kirkas olematta kylmä.”
Harri Hautala / Aamulehti
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
” […] Kauniiden soljuvien melodioiden kaipaus ja hartaus välittyy Palmun sormista puhuttelevana.
Levy soi pehmeästi vailla joskus kitaramusiikissa kuultavaa terävyyttä tai vereslihalla soivia tukahtuneita säveliä. Palmun ote on runollinen ja mietiskelevä, menettämättä kuitenkaan voimakkuuttaan. Tulkinnoissa feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat tasapainossa. Soitin väreilee ja resonoi hyvin soittajan sormenliikkeitä sekä kädentaitoa. Kokonaisuus on ilmava, espanjalaiset rytmit pehmeine ja vaativine kopautuksineen etenevät sulavasti. Levy vie klassisen kitaramusiikin lämpöiseen otteeseen.”
Kirsi Taivainen / Keskisuomalainen
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Espanjalaisen kitaran runoutta
“Espanjalaisen kitaramusiikin kolmelle vuosisadalle keskittyvä ohjelma soi Osmo Palmun taitavissa sormissa tunnelmallisesti. […] Palmun rubato on hidastavaa laatua: varastamaansa aikaa hän ei anna aina takaisin, vaikka osoittaakin sähäköillä pyrähdyksillä notkeutensa ja tekniikkansa vaivattomuuden. Pehmeissä ja puhuvissa sointiväreissä on herkkää runoutta.”
Jukka Isopuro / Helsingin Sanomat
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Värivirtuoosi Osmo Palmu
“Kattaus on ehkä perinteinen, mutta sen säihke ainutlaatuinen. […] Vuosien mittaan olen lukemattomissa arvioissa ylistänyt suomalaisten kitaristien taitotasoa. Osmo Palmu erottuu joukosta vielä tavallistakin huolitellumpana sointivärien käyttäjänä. Oikeastaan huoliteltu väärä sana, koska Palmun sointiosaamisessa on kyse virtuositeetista ja ilottelusta. Hän saa Espanjan värit hehkumaan, mutta aurinko ei ole armoton vaan skandinaavisen sävykäs.”
Kare Eskola / YLE Uudet levyt
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“I hadn’t come across the name of the Guitarist Osmo Palmu before but he is plainly yet another of the top-rate guitarists that Finland seems to be producing these days. Technically, his playing is nimble and clean; more importantly, he is musically alert, and plainly has something to say about music he is performing – I’d not heard Falla’s Tombeau de Debussy capture the spirit of Debussy quite so clearly.”
Martin Anderson / FMQ
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“Moreover, the selections on this disc are well chosen and beautifully programmed. Palmu holds your attention from start to finish, which is certainly not easy in a completely solo guitar recital. […] Palmu’s flawless technique allows him to play the most difficult passages with ease, and his innate sense of drama and of the work’s structure allows him to present all of these works in their best light. […] I am also fascinated and enchanted by Palmu’s performances of the very early fantasies and pavanes of Luis de Milán (c. 1500-61). […] Palmu plays these pieces with great charm and elegance, yet again he employs a wide but subtle range of dynamics that impart a nice range of color to the music. The Tárrega pieces sound like quintessential Segovia material, and Palmu does not miss a chance to play them with great elegance and color. […] But this is an absolutely lovely CD and I mean that in the best sense of the word. Palmu’s playing style reminds me of Julian Bream, and from me there can be no higher praise.
Lynn René Bayley / Fanfare
