Kuvaus
“Pia Freund,soprano;Tommi Hakala,baritoni ja Kristian Attila,piano, jakavat yhteisen tulkinta-asenteen: hienostunut vähäeleisyys ja kypsä tyylitaju tuovat levyyn yhtenäisyyttä ja puhdaslinjaisuutta.
Hakala ja Freund onnistuvat tarinankertojina väistäen patetiikan sudenkuopat: Säf, säf, susa – ja Under strandens granar -järviballadit ovat puhuttelevia pienoismaalauksia. Hakala osaa säästellä hurjat äänitehonsa huippukohtiin, kun taas Freundin miellyttävän puheenomainen sopraano on yläalueella hieman kireä, jolloin etenkin Norden muuttuu sameaksi. Attila peilaa tunteita nöyrän empaattisesti.”
Rondo Classic/Auli Särkiö 1.12.2015
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Norden – Songs by Jean Sebelius
“Uusi levy sisältää 30 Sibeliuksen laulua, hiteistä harvinaisuuksiin. Levyllä on mukana esimerkiksi Säv, säv susa, Illalle tai Var det en dröm? Myös todella harvinaisia lauluja, kuten esimerkiksi En visa, joka vakavasta sanomastaan huolimatta on hengeltään hyvin poikkeuksellista, rentoa ja hyväntuulista Sibeliusta. Se on myös ensimmäinen säveltäjän julkisuuteen hyväksymä lied, joka valmistui vuonna 1888. Epätavallisella tavalla mielenkiintoisia lauluja ovat myös esim. Marssnön, joka on tosi lähellä skandinaavista kansanlaulua, ja I natten yksinkertaisen suggestiivisine ja samanaikaisesti impressionistisine tunnelmineen.”
Kulttuurihaitari/talvi
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Norden – Lieder von Jean Sibelius
“Welk sind die Blätter, Eis deckt die Seen, traurig ziehen die Vögel gen Süden. Traurig, denn der Norden ist ihre Heimat, seinem Himmel gilt ihre Sehnsucht. Jean Sibelius veröffentlichte das Lied “Norden” im Jahr 1917 als erstes seiner sechs Lieder op. 90. Ein schwedisches Gedicht seines Lieblingsautors Johan Ludvig Runeberg liegt ihm zugrunde. Es steht für alles, was Sibelius wichtig war: Runeberg, die Zugvögel, die Symbolik der Natur, das schmerzhafte und dennoch schöne Aufeinander-Angewiesen-Sein von Norden und Süden in Europa.
“Norden” ist zum Titel geworden für ein ganzes Album mit Sibelius-liedern, das der Pianist Kristian Attila zusammen mit der Sopranistin Pia Freund und dem Bariton Tommi Hakala aufgenommen hat. Die Auswahl hätte schöner, treffender, repräsentativer kaum sein können: Es sind Lieder dabei, die alles aur der Naturstimmung – mit monomotivischen Spielfiguren im Klavier- entwickeln. Es sind balladeske Erzählungen darunter und flamboyanten Konzertlieder in ebenbürtiger Zeitgenossenschaft von Richard Strauss. Man findet- im strophischen Walzer derd Eingangsduetts “Der Gedanke ” – Nachlänge von Felix Mendelssohn, Bartholdy und Johannes Brahms, aber ebenso frankophile Genrestücke im Geist der Belle Époque wie “Ballspiel im Trianon” oder das urbane Kabarett Chanson “Kleine Mädchen“. Auch das sprachliche Gewicht spiegelt sich hier korrekt wider: Von den mehr als hundert Liedern bei Sibelius haben nur sechs einen finnischen Text: die übergrosse Merhzahl ist schwedisch. Kristian Attila kann auf dem Klavier die empfindlichsten Naturmomente in gespannter Stille einfangen und den Klang zu orchestraler Fülle weiten. Tommi Hakala ist ein strahlender Bariton mit sattem, sicherem Fundament, der auch so ein Schlager wie “War es ein Traum?” mit dem nötigen Schmelz singen kann. Pia Freund übernimmt die intime Gegenposition mit einem eindringlich-innigen, oft grafisch-karg gefürten Sopran. Von der manchmal erdrückenden, gleichwohl betörenden Üppigkeit ihrer finnischen Kolleginnen Karita Mattila und Soile Isokoski setzt sie sich klug ab.”
Operwelt/ Jan Brachmann Februar 2016
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“Juhlavuoden runsaassa levytarjonnassa Sibeliuksen laulut ovat pitkälti paitsiossa lukuunottamatta Alban pakettia, joka korkeatasoisine esittäjineen täyttää hyvin paikkansa. Valikoima on tasapainoinen poikkileikkaus, joskin sisäänpäinkääntynein ekspressionismi on jätetty pois. Pia Freund, Tommi Hakala ja Kristian Attila jakavat yhteisen tulkinta-asenteen: hienostunut vähäeleisyys ja kypsä tyylitaju tuovat levyyn yhtenäisyyttä ja puhdaslinjaisuutta. Tunnelmaa kuitenkin hallitsee turvallisuushakuisuus. Eikö olisi ollut oikea hetki tehdä jotakin kiteytetympää ja sisältölähtöisempää kuin tavanomainen sillisalaatti? Hakala ja Freund onnistuvat tarinankertojina väistäen patetiikan sudenkuopat: Säf, säf, susa- ja Under strandens granar-järviballadit ovat puhuttelevia pienoismaalauksia. Hakala osaa säästellä hurjat äänitehonsa huippukohtiin, kun taas Freundin miellyttävän puheenomainen sopraano on yläalueella hieman kireä, jolloin etenkin Norden muuttuu sameaksi. Attila peilaa tunteita nöyrän empaattiseksi.”
Rondo/Auli Särkiö 12/2015
