Kuvaus
Jean Sibelius
Intimate Landscapes for Piano
Tuija Hakkila piano
Mielen maisemia pianolla
Intimate Landscapes for Piano -uutuuslevytys sisältää kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen (1865-1957) kahdeksan pianoteosta Tuija Hakkilan tulkitsemina. Levyllä kuullaan: Five Characteristic Impressions (Viisi karakteristista impressiota) op. 103 (1923-1924), Cinq morceaux pour piano(Kukkasarja) op. 85 (1916-1917), Five Romantic Compositions (Viisi romanttista kappaletta) op. 101 (1923-1924), Der Sturm (Myrsky) op. 109 (1925-1927), Cinq morceaux pour piano (Puusarja) op. 75 (1914), Fünf Skizzen (Viisi luonnosta) op. 114 (1929), Zwei Rondinos (Kaksi rondinoa) op. 68 (1912) sekä Rakkaalle Ainolle (To My Beloved Aino) JS 161 (1931).
Sibelius sävelsi mittavan pianotuotannon, johon kuuluu yli sata opusnumeroitua ja kymmeniä opusnumeroimattomia teoksia, lisäksi hän teki lukuisia pianosovituksia omasta orkesterituotannostaan. Sibelius jatkoi pianomusiikin luomista aivan aktiivisen sävellyskautensa loppuun saakka. Viimeinen piano-opus, Fünf Skizzen op. 114, valmistui 1929 – kolme vuotta viimeiseksi jääneen suurimuotoisen orkesteriteoksen, Tapiolan (op. 112, 1926), jälkeen. Sibeliuksen myöhäisin pianosävellys on pianoduetto Rakkaalle Ainolle (JS 161), jonka hän laati vaimolleen 60-vuotislahjaksi elokuussa 1931. Tällä levyllä Hakkila duetoi kyseisen kappaleen Heini Kärkkäisen kanssa.
Kattavan teosesittelyn levyvihkoon on laatinut Sibeliustutkija Anna Pulkkis, yksi säveltäjän kriittisen edition keskeisistä toimittajista. Levyn kannessa komeilee Taneli Eskolan ottama kuva Ainolan ikkunan näkymästä.
Tuija Hakkilan kiinnostus kattaa lukuisat musiikin eri tyylit, ja hänen ohjelmistonsa ulottuukin barokista aivan uusimpaan musiikkiin. Klassisen pianorepertoaarin ohella Hakkila on saavuttanut erityismainetta fortepianon taitajana. Heini Kärkkäinen on monipuolinen pianisti, orkestereiden mieluisa solistivieras ja arvostettu kamarimuusikko, joka on ennakkoluulottomasti kantaesittänyt myös uutta musiikkia.
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“Tuija Hakkila soittaa hienon valikoiman myöhäistä Sibeliusta, jossa painottuvat luontokuvat ja intiimit tuokiot … Viisi karakteristista impressiota op. 103 ja Viisi romanttista kappaletta op. 101 tulevat Hakkilan harkitusti ja hellästi soittamina Debussyn preludien tuntumaan. Kaunis ote saa esiin “Kukka”- ja “Puu”-sarjojen viehkot sävyt. Viisi luonnosta op. 114 on helppo havaita Sibeliuksen miniatyyrituotannon huipuksi.
Hakkila on koostanut Myrsky-musiikista viisiosaisen sarjan sovittamalla osat Berceuse ja Intermezzo. Se on monipuolisuudessaan ja modernistisuudessaan vaikuttava kokonaisuus. Harvoin kuultu nelikätinen Rakkaalle Ainolle täydentää valloittavan levyn.”
Veijo Murtomäki / Helsingin Sanomat
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“Sibeliuksen pianotuotantoa on syytetty milloin kaupalliseksi milloin epäpianistiseksi. Syytösten kumoamiseen on aina riittänyt hyvän pianistin hyvä levytys. Tuija Hakkila soittaa itsensä siihen joukkoon… Omaleimaisuutta levylle antavat Hakkilan luontevat sovitukset niistä Myrskyn osista, joita Sibelius ei muokannut pianolle. … Levykokonaisuuden viimeistelee Anna Pulkkisin suorapuheinen esittelyteksti, joka asettaa Sibeliuksen pianokappalepuuhat oikeaan kontekstiin.”
Kare Eskola / Rondo
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“Tuija Hakkila is alive to the emotional ambiguities of this music and delivers performances that offer both virtuosity and sensitivity.”
Martin Anderson / FMQ
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“This is one of the more exciting releases I have come upon recently. It is a treasure trove of (mostly) mature works by an underappreciated master, played with all the style and grace they deserve. […] This is soulful, beautiful music that more people need to hear. Tuija Hakkila plays marvelously; her sound is bold, deep, and gilded by an exquisite sense of timing and phrasing. Her technique is strong, too, and she forcefully controls all of the challenging passagework-arpeggios and runs-that can blow into these works like an unexpected winter wind. She deserves widespread recognition for this tremendously effective offering.”
AUERBACH / American Record Guide
