Kuvaus
Jean-Philippe Rameau
Pièces de clavecin en concerts (1741)
Aapo Häkkinen cembalo
Petri Tapio Mattson viulu
Mikko Perkola viola da gamba
Ranskalaista barokkimusiikia
Uutuusjulkaisu sisältää musiikin teoreetikkonakin tunnetun Jean-Philippe Rameaun (1683-1764) viiden teoksen kokoelman Pièces de clavecin en concerts (1741). “En concerts” viittaa tässä tapauksessa yhtyemusisointiin, Rameau kertoo saaneensa idean eräistä hyvin menestyneistä klaveerisonaateista viulun säestyksellä, luultavimmin Mondonvillelta ja La Guerrelta, mutta vei soittimelliset vaatimukset vielä pidemmälle. Siinä esikuvana lienevät toimineet myös Couperinin “Kuninkaalliset konsertot”, Concerts royaux. Tällä levyllä upeasta musisoinnista vastaavat Suomen tämän hetken barokkimusiikin kärkinimet Aapo Häkkinen (cembalo), Petri Tapio Mattson (viulu) ja Mikko Perkola (viola da gamba).
Pièces de clavecin en concertsissa kaikkia soittimia on käsitelty yksilöllisesti ja virtuoosisesti. Teoksissa vilisee kollegoja ja tuttuja ja musiikin takaa kuultaa tiuha sosiaalinen verkosto. Antti Häyrynen kirjoittaa: “Rameaun “konserteista” nauttiakseen kuulijan ei tarvitse tietää tuon taivaallista Ranskan 1740-luvun muusikkokunnasta, heidän keskinäisistä suhteistaan tai puheenaiheistaan. Niistä kuitenkin kumpuavat musiikin herkät ja tarkat nyanssit, sekä kamarimusiikillinen sosiaalisuus, jossa jokainen soitin on yksilö ja jokainen aihe esitetään muita kuunnellen.”
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Aapo Häkkisen (cembalo), Petri Tapio Mattsonin (viulu) & Mikko Perkolan (viola da gamba) Jean-Philippe Rameau: Pièces de clavecin en concerts -levy (Alba ABCD 318) kilpailee Vuoden klassisen albumin Emma 2011 -palkinnosta. Voittajan julkistamistilaisuus on torstaina 1.12.2011 klo 13.00 EMMA:ssa, Espoon Modernin Taiteen Museossa.
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“…the trio meet the fundamental requirement: each character sketch in these three-movement works is precise and perfectly limned, with simplicity the general rule.”
GRAMOPHONE / August 2011
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
“Tarttuupa Aapo Häkkinen mihin musiikkiin tahansa, tiedossa on yltäkylläinen rupeama. Cembalon ääressä hän säteilee ympärilleen ilottelevaa energiaa, jota keskenään kierrättävät myös viulisti Petri Tapio Mattson ja gambisti Mikko Perkola. … Alun perinkin arvoitukselliset vihjaukset eivät nykykuulijalle helposti aukea, mutta se ei estä nauttimasta rehevästä, sulavasti kiemurtelevasta, sirosti hypähtelevästä ja kansanomaisesti remuavasta musiikista.”
Jukka Isopuro / Helsingin Sanomat
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Henkeä hoviin!
“Itsevarmasti fraseeraava Häkkinen liidaa kolmikkoa täyteläisellä cembalismilla; intensiivinen, pitkälinjainen Perkola nostaa gamban soolot esiin mutta möyrii tarvittaessa myös alarekisterissä; ja hienostunut Mattson nauttii koristeellisista viululinjoista. … Turha hovihienostelu jää vähemmälle, kun kolmikko paahtaa täydellä, kauniin sitkeällä äänellä eteenpäin. Rameaun nokkeluudet ja musiikilliset vitsit toki poimitaan esiin – L’Agacante eli ärsyttäjä alkaa oikeasti ottaa päähän ja La Timide eli ujo liikkuu todella varovaisesti askeltaen. Leppoisalla muusikkoudella ja kauniilla soinnilla kolmikko saa puhallettua ranskalaiseen hovimusiikkiin elävän hengen, eikä kuulijan tarvitse miettiä, miksi tätä musiikkia pitää tehdä myös nyky-Suomessa.”
Kare Eskola / YLE Uudet levyt
