Kuvaus
Maistiainen levystä! katso video TÄÄLTÄ
Arvostelu Ylen Uudet levyt ohjelmassa
“Klassisen kitaran ja flamencokitaran toisistaan poikkeavia ominaisuuksia ovat muun muassa kielten etäisyys otelaudasta, soittimen paino, soittotyyli ja sointi. Mutta kun lähtökohta on kaukaiset luuttu ja vihuela, niihin verrattuna nykyisiä eroavaisuuksia ei voi pitää isoina. Levy on luovaa löytöretkeilyä. Musisointi virkistää kuulijaa. Tuttuuden täydennykseksi ilmaantuu uutta luovaa sekatekniikkaa, tyylien yhdistelyä, suljettujen ovien aukomista. Mielen voitelua! Molemmilla kitaristeilla on omat bravuurinsa, omin alue pääsee siten esille. Sovitukset ovat konstailemattomat, mutta ilmeikkäät. Petri Kumelan klassinen kitara ja Joonas Wideniuksen flamencokitara ovat toivottavasti vasta yhteisen tiensä alussa.”
Demokraatti/Matti Saurama 12.1.2017
——————————————————————————–
“Petri Kumela ja Joonas Widenius tekevät hienoa jälkeä klassisella kitaralla (Kumela) ja flamencokitaralla(Widenius). Suomalaisten huippukitaristien yhteislevyllä Fantasía Andaluza soittavat hienolla tavalla yhteen. Levyllä kuultavan musiikin juuret ovat vahvasti klassisessa flamencossa – muun muassa Manuel de Fallaa – mutta toteutus on jossain flamencon ja klassisen kitaramusiikin välimaastossa. Akustiset kitarat soivat komeasti yhteen. Tuntematta sen tarkemmin flamencomusiikkia, Fantasía Andaluza kuulostaa perin ilmeikkäältä ja monipuoliselta. Mukana on niin vauhdin hurmaa ja tulisia rytmejä kuin myös intiimiä herkkyyttä. Heti levyn avaava nimikappale Sabicasin säveltämä Fantasía Andaluza näyttää, että asialla ovat osaajat. Perinteinen espanjalainen kitaramusiikki kuulostaa tuoreelta ja uudenlaiselta. Tämän musiikin ja levyn kanssa kelpaa mennä maailmalle – mihin ilmansuuntaan tahansa.”
Salon Seudun Sanoma/Veli-Matti Henttonen 4.6.2016
——————————————————————————–
“Klassisen ja flamencokitaran yhdistelmä laajentaa espanjalaisen kitaramusiikin ilmaisuskaalaa tavalla, joka ei kummallakaan yksin olisi mahdollista. Edellinen soitin tuo mukanaan nyansiherkkyyden ja laulavuuden, ja jälkimmäinen perkussiivinen soittotekniikka korostaa rytmikästä potkua ja tanssi-imua. Aivan näin yksioikoisesti Petri Kumelan ja Jonas Wideniuksen duo ei kuitenkaan toimi, vaan kyse on molemminpuolisesta jakamisesta, soinnillisesta ja rytmisten virikkeiden pallottelusta. Kumela sanookin, ettei hän yksin olisi tehnyt espanjalaislevyä. Kyllä hänen soolonsa sellaisista klassikoista kuin Albénizin Sevilla ja Tárregan Muistoja Alhambrasta pätevää työtä ovat, mutta kuka niissä pystyy Andrés Segovian päihittämään? Soitto syttyy kunnolla hehkuun vasta kun duokemiat kohtaavat. Olé – enää flamencotanssijan jalkatykitys puuttuu.”
Rondo/Harri Kuusisaari 8/2016