Description
"Suomalaisen orkesterikentän särmikäs pohjalainen, Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on saanut nauttia vuosien mittaan yhteistyöstä useiden säveltäjien kanssa. Niinpä on luonnollista, että yhteistyön hedelmiä esitellään omana albuminaan. Alban SACD:nä julkaisema “Dedicated to" sisältää suomalais-latvialaisen kattauksen orkesterille omistettua musiikkia. Yhteen hioitunut soittajisto soittaa kunniakapellimestarinsa Juha Kankaan johdolla totutun intohimoisesti, ja omimmansa parissa orkesterin soiton jälki on erittäin laadukasta. Levyn aloittava Kalevi Ahon …jäätyivät umpeen levottomat vedet on ensiosa vuoden 1996 Kolmannesta kamarisinfoniasta, jonka muissa osissa olisi osuus myös saksofonisolistille. Onutė Narbutaitėn aforistisesti nimetty Oliko se perhonen – Was there a butterfly? vuodelta 2013 saa keskipohjanmaalaisten soinnista hurjan voimakkaan, ihmeellisen graafisen terän itseensä. Pidän Narbutaitėn musiikista ylipäätään, ja tämä erityisesti Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin erityispiirteitä huomioiden sävelletty teos on yksi hienoimmista jousiorkesteriteoksista joita vastaani on tullut. Erkki Salmenhaaran jousiyhtyeteokset Elegia II ja Elegia V muistuttavat säveltäjänsä olleen aina oman aikansa hermolla. Vuoden 1963 Elegia II kahdelle jousikvartetille toi suomalaiseen musiikkiin György Ligetin sointikenttiä; vuoden 1995 Elegia V jousiorkesterille on samalla tavoin ja aika tavalla sitä vastoin vapaatonaalinen, miltei naivistisen uusromanttinen lyhyt, kaihomielinen runoelma. Vielä lähemmäs omaa aikaamme tulee yksi Einojuhani Rautavaaran viimeisistä teoksista, itseoikeutetusti Keski-Pohjanmaan kamariorkesterille orkesterin 40-vuotisjuhliin sävelletty Canto V vuodelta 2012. Levyn tuorein teos on kuitenkin sen päättävä Pēteris Vasksin Musica serena, joka on taasen syntymäpäivälahja pari vuotta sitten 70 vuotta täyttäneelle Juha Kankaalle." Kuuntele Yle Klassinen Uudet levyt 29.9.2017, toimittajana Ville Komppa/3.10.2017 ——————————————————————————– "Taattua huippulaatua Kokkolasta! Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterille ja sen perustajalle ja kunniakapellimestarille Juha Kankaalle omistetuista teoksista koostuva levy" Rondo/10-2017 ——————————————————————————– "Kokkolassa perustettu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri äänitti albumin, jolla kuullaan kunniakapellimestari Juha Kankaalle omistettuja taidemusiikin teoksia. Muusikkojen virtuositeetti palvelee tunnelmia pakahduttavasta vyörystä alkaen. Kiehtovaa uhkeutta pusketaan etenkin Erkki Salmenhaaran sekä Einojuhani Rautavaaran aivoituksiin." **** Ilkka/ Juha Seitz 30.10.2017 ——————————————————————————– "JUHA KANKAALLE ja Pohjanmaan kamariorkesterille säveltäjät ovat vuosikymmenien mittaan omistaneet lukuisia teoksia. Luottosäveltäjistä levyltä puuttuu lähinnä vain Pehr Henrik Nordgren, jolla on runsas edustus orkesterin muilla tallenteilla. KANKAAN suora, rehti ja väkevä tulkintatyyli käy selväksi Kalevi Ahon kamarisinfonian nro 3 avausosasta: "…jäätyivät umpeen levottomat vedet" Kaksikymmenpäisen jousiorkesterin lävistävät glissandot ja vapaiden kielten sirahdukset ovat kuin sähköisku. Suurta latausta – vaikkakin sisäistä – on myös väleihin jähmettyvissä, utuisissa kolmisoinnuissa. Liettualaisen Onuté Narbutaitén "Was there a butterfly?" on levyn salaperäinen sydän. Hiljaiset klusterit, lähekkäisten sävelten kimput, ovat pelottavan kauniita, etenkin kun KPKO soittaa ne äärimmäisen keskittyneesti. Pelottavaa on myös intensiivisyys, jolla musiikki kurottaa kirkkautta kohti. Levy etenee kohti tasapainoisempaa musiikkia. Taitekohta on Erkki Salmenhaaran kahden teoksen välissä. Varhainen Elegia II rakentuu sointikentistä, kun taas myöhäinen Elegia V pelkistyy sibeliaanisiksi sointusarjoiksi. Einojuhani Rautavaara vakiinnutti yhdeksi ilmaisukeinokseen melodisen rinnakkaisliikkeen, johon sekunti-intervalli lyö kirpeän leiman. Tämä suloisesti riipivä sävy pilataan usein tunkkaisella vibratolla. Kangas ja KPKO antavat oppitunnin siitä, kuinka Canto V:n (Kohti valon sydäntä) riitaintervallit putsataan. Kitkainen taival saa lisää toivoa ja sädehtivämpää valoa. Latvialaisen Peteris Vasksin Musica Serena päättää levyn täyteläisesti laulavan huippukohdan laannuttua rauhoittavan surumielisesti. SUOMESSA on muutama korkealle kansainväliselle tasolle yltävä orkesteri. Yksi niistä on KPKO, jonka soitossa on ainutlaatuista suoruutta ja tinkimättömyyttä. " ***** Helsingin Sanomat/Jukka Isopuro 1.11.2017 ——————————————————————————– "Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kamariorkesteri ja sen perustaja ja kunniakapellimestari Juha Kangas ovat uutteria uuden musiikin puolestapuhujia. Uusi Alba-levy sisältää eri säveltäjien heille tekemiä omistuksia 20 vuoden ajalta. Teosten tyylit ovat hyvin erilaisia, mutta Kankaan tyyli ja kamariorkesterin persoonallinen sointi saavat ainakin kuvittelemaan niille yhteisiä nimittäjiä. Ainakin väkevä eetos ja emotionaalisen rehellisyyden tavoittelu nousevat sellaiseksi- näille muusikoille "vakava on mukavaa", vaikka pelimannipohja kuuluukin identiteettiin. Kalevi Ahon kolmannen kamarisinfonian avaava …jäätyvät umpeen levottomat vedet… sisältää arabialaista heterofoniaa, joka vaatii juuri tällä levyllä tarkkuutta saavuttaakseen kaieidoskooppimaisesti huippaavan tehonsa. Itsenäisenä esitettävän osan ilme on dramaattinen: glissandot kiristyvät äärimmilleen, kihisevät kitkan voimassa ja kohmettuvat hiljaisuuteen kuin jäätyvä vesi. Liettualaisen Onuté Narbutaitén Oliko se perhonen puolestaan on enimmääkseen staattista, hautovaa musiikkia, mutta säveltäjä kuitenkin löytää sen ostinato-kierrosta myös salaperäistä, runollista tuiketta. Erkki Salmenhaaran ytimekäs, uustonaalinen Canto V (1995) saa hauskan parin 1963 syntyneen Canto II:n kenttätekniikasta. Vaikka kelkka on kääntynyt, kieli on tunnistettavaa. Einojuhani Rautavaaran Kohti Valon sydäntä edustaa hänen 2000-luvun valtatyyliään, jossa autuas ikimelodia saa draaman kyyditsijäkseen dissonoivia jänniteitä sisältävän ja nopein aika-arvioin vipeltävän säestyksen. Peteris Vasksin Musica Serena vuodelta 2015 on kauneuden ja seesteisyyden ylistys. Esitysten soinnillinen rikkaus ja antaumuksellisuus ovat taas taattua keskipohjalaistasoa. Rondo/Harri Kuusisaari 11/2017
