Kuvaus
Eskelisen Bach-maku on loistava
“Kitaristi Ismo Eskelinen on omissa Bach-tutkimuksissaan edennyt jo toiseen levyyn, mutta tukalasta tasapainottelusta ei kuulu jälkeäkään. Eskelinen soittaa Bachin musiikkia, ei sovituksia. Eskelinen jättää muutaman väliäänen välistä ja valikoi soitettavakseen vielä luontevampaa materiaalia kuin edelliselle Bach-levylleen. Eskelinen osaa poimia tiheästäkin kontrapunktista olennaisen, ratkaisee sävellaji- ja rekisterikysymykset huomaamattomasti capotastolla ja vieläpä eriyttää musiikin eri linjat poikkeuksellisen selvästi.
Ilahduttava huomata, että Eskelisen edelliseen sinänsä hienoon Bach-levyyn verrattuna uutuus on vielä pykälää parempi. Kokemuksen karttuessa näyttämisen halu ja yliyrittäminen on loppunut, ja jäljelle jäänyt se mitä kitaralla oikeasti kannattaa Bachin musiikille tehdä.”
Yle Klassinen/Kare Eskola 29.8.2016
——————————————————————————–
“Sitten Ivan Putilinin aikojen Suomeen on erityisen hyvänlaatuinen kitaraepidemia. Emigranttilistaa jatkoivat mm. Juan Antonio Muro ja Alfonso Padilla. Vain muutama vuosikymmen ja Suomi suorastaan kuhisee kitarataiteilijoita. Syitä innostavien ja taitavien opettajien lisäksi on henkisen ilmapiirin vapautuminen kuristavasta autoritaarisuudesta. Lueteltavaa on : Jukka Savijoki, Seppo Siirala, Timo Korhonen, Ismo Eskelinen, Petri Kumela, Jyrki Myllärinen, Mari Mäntylä, Janne Malinen, Juuso Nieminen…nuorimmista Otto Tolonen ja Aleksi Rajala. Ismo Eskelinen on perehtynyt Bachin teosten rakenteisiin ja uppoutunut sovitustöihin. Niitä rakennustelineitä kiipeämällä hän on saanut teokset soimaan lähes uudesti. Bach on kehunsa ansainnut. Ja Eskelinen.”
Demokraatti/Matti Saurama 12.1.2017
——————————————————————————–
“Ismo Eskelisen runsas kolme vuotta sitten ilmestynyt EMMA-palkittu Bach-levy saa jatkoa. Jos ensimmäisellä levyllä kuultiin viulu-ja sellosarjoista mahdollisesti luutulle tehtyjä sovituksia, nyt vuorossa on teoksia, joita on pidetty luuttusävellyksinä ja joita nykyään soitetaan lähinnä kitaralla, mutta jotka nykytutkimuksen mukaan onkin sävelletty Lautenwerk-luuttucembalolle, joita Bachin jäämistöstä löytyi kaksi. Tämä on uskottavaa, sillä teoksissa yhdistyvät kosketin- ja näppäilysoittimen henki. Instrumentaalisarjoja täydentää Wachet auf-koraali. Eskelisen sovitukset ja tulkinnat uhkuvat jälleen vastustamatonta Bach-rakkautta:hänen luentansa ovat intensiivisen huolellisia ja emotionaalisesti syviä. Vuolas sointi on tallennettu hyvin. Harras, kosiskelemattoman intiimi tunnelma rauhoittaa, mutta melankolian hallitsevuus tekee levystä varsin yksitotisen verrattuna ensimmäiseen osaan. ” Rondo/Auli Särkiö 9/2016
