Piano Works Vol 3

Anu Vehviläisen Karol Szymanowskin pianoteostenlevytyssarja jatkuu.Kolmannella levyllä kuullaan Szymanowskin kaksi pianoteosta, Neljä etydiä pianolle op. 4 (1900–1902) ja Pianosonaatti nro 2 A-duuri op. 21 (1910–1911), sekä kahdeksan kappaletta opuksesta Kaksikymmentä masurkkaa pianolle op. 50 (1924–1925).Levy on jatkoa Szymanowskin Pianoteoksia Vol 1 (ABCD 296) sekä Szymanowskin Pianoteoksia Vol 2 (ABCD 337) -levyille.
Anu Vehviläinen kirjoittaa teoksista:
” Toinen pianosonaatti muodostaa teosparin hieman aiemmin valmistuneen Sinfonian nro 2, op. 19 kanssa. Pianosonaatin valmistuttua Szymanowski arveli, ettei kukaan sitä voisi soittaa, sillä siitä tuli säveltäjän mukaan varsin ”pitkä ja helvetillisen vaikea” . Hän ei edes uskonut teoksen taiteellisiin arvoihin ennen kuin kuuli siitä ensiesityksen. Teoksen opetteli (muutamassa viikossa) ja kantaesitti säveltäjän hyvä ystävä, pianisti Artur Rubinstein. Kantaesityksen jälkeen oli selvää, että kyseessä on jopa toista sinfoniaa merkittävämpi taiteellinen saavutus, ja näiden kahden monumentin ansiosta Szymanowski lujitti kansainvälistä asemaansa entisestään – ne yhdistivät hänet lähtemättömästi Keski-Euroopan musiikilliseen traditioon.
Opus 4:n etydit ovat teksturillisesti Szymanowskin aiempia, op. 1:n preludeja monipuolisempia ja kunnianhimoisempiakin: Szymanowski tutkii menestyksekkäästi pianon teknisiä aspekteja saaden aikaan niin ääritunteellista kuin rohkeaakin ilmaisua. Sanana ’etydi’ viittaa tutkielmaan tai harjoitelmaan ja erityisesti musiikissa soittoteknisen piirteen tarkasteluun ja harjoittamiseen. Szymanowski ottaakin jokaisessa etydissään jonkin motiivin, josta kehittelee kokonaisen konserttikappaleen – harjoitelmista ei luonnollisestikaan voida puhua.
Säveltäessään masurkkoja vuosina 1924–25 Szymanowski oli kansainvälisesti tunnustettu ja menestynyt säveltäjä. Elämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä maailmansota oli tehnyt tuhoaan Euroopassa. Edeltänyt, vauras elämä oli myös Szymanowskin kohdalla jäänyt lopullisesti taakse. Bolsevikkien nousu oli pakottanut säveltäjän jättämään kotitilansa Ukrainan Tymoszówkassa, ja Szymanowski perheineen oli paennut itsenäistyvään Puolaan. Hänestä oli myös tullut puolalaisen musiikin keskushahmo, kannanottaja ja opettaja, joka sävellystyönsä ohella teki työtä maansa kulttuurielämän uuden nousun puolesta. Opus 50:n kaksikymmentä masurkkaa on jaettu viiteen neljän masurkan vihkoon. Kukin yksittäinen vihko toimii sellaisenaan ehyenä ja karaktereiltaan vaihtelevana sarjana, mutta opuksesta on toki mahdollista esittää monenlaisia valikoimia. Neljäs vihko, eli masurkat nro:t 13–16, on omistettu Szymanowskin serkulle, runoilija-kirjailija Jarosław Iwaszkiewiczille ja hänen vaimolleen Annalle. Iwaszkiewicz tunnetaan mm. Szymanowskin Król Roger -oopperan libretistinä. Kolmas vihko, masurkat nro:t 9–12, on omistettu puolalaispianisti Jan Smeterlinille, joka oli säveltäjän ystävä ja hänen teostensa tulkki.”