Piano Concertos No. 11-13

Uusiokadensseista särmää Mozartin pianokonsertoille
Alba-yhtiön uutuuslevyllä tanskalaispianisti Katrine Gislinge soittaa kolme Mozartin pianokonserttoa yhdessä Stenhammar-jousikvartetin kanssa. Orkesteriosuudet sovitti jousikvartetille Mozart itse, joten siinä ei ole mitään erikoista. Mutta siinä on, että kadenssit konserttoihin on säveltänyt Gislingen puoliso Bent Sörensen. Onneksi Sörensenillä on sekä kokemusta että näkemystä oman musiikkinsa punomisesta vanhojen mestariteoksien lomaan. Siisti mutta hieman karuksi pelkistetty levy saa uusiokadensseista ihastuttavaa särmää.
Mozartin varhaiset Wienissä sävelletyt pianokonsertot nro 11, 12 ja 13 ovat soinniltaan ja tehokeinoiltaan pelkistettyjä, ja säveltäjä itse suositteli niitä kotikäyttöön jousikvartettiversioina. Konserttojen musiikilliset ideat välittyvät ilman puupuhallinten värejä ja orkesterin dynamiikkaa, mutta jopa Ruotsin ylpeys, soinnillisesti rikkeetön Stenhammar-kvartetti tuntuu konserttojen alku- ja välisoitoissa alastomalta. Tuhdimpi basso ja isommat sektiot täyttäisivät musiikin ääriviivoja väreillä ja peittäisivät pikku epätasaisuuksia, kuten viulujen oktaavien ja unisonojen intonaatiohankaluuksia. Rytmisesti soitto on tarkkaa muttei täydellistä - esimerkiksi kolmannentoista konserton alkusoitto hakee svengiä monen tahdin ajan, ja kun se löytyy, solisti tulee sisään nokalleen kaatuvilla repliikeillä, eikä rytminen horjunta jää siihen. Pianokvintetti pystyy suurempaan tarkkuuteen kuin solisti ja orkesteri, mutta syytäkin on, koska Mozartissa kaikki kuuluu.
Kvartetin kanssa pianisti Katrine Gislinge tuntuu roolittavan itsensä enemmän kamarimuusikoksi kuin solistiksi: hän ottaa vähemmän vapauksia ja tarjoilee vähemmän säihkettä. Soitto on kuitenkin aineetonta, valoisaa ja mikrotasolla eläväistä, mikä estää levyä lipsahtamasta porvarilliseksi kotimusisoinniksi. Lopullisesti porvarillisuus tuuletetaan levyltä konserttojen kadensseissa. Sörensen kertoo, että Mozartin täydellisyyteen kajoaminen omilla sävelillä arvelutti, mutta vähitellen löytyi ratkaisu. Hän kuunteli Gislingen Mozart-harjoittelua samalla kun kirjoitti omaa musiikkiaan puhtaaksi, ja kas, vähitellen musiikit yhdistyivät. Kenties tämän taustan takia Sörensenin kadenssit tutkivat konserttojen materiaalia konkreettisesti, toiston ja assosiaatioiden kautta, juuri niin kuin muusikko harjoittelee. Kadenssit eivät ole virtuoottisia, mutta tuovat pianismin ja muusikkouden tyylikkäästi pintaan musiikissa, joka muuten saattaa tuntua persoonattoman klassiselta. Aina kun Mozart saumatta muuttuu Sörenseniksi, levyn motiivi kirkastuu, ja 1700-luvun kotimusisointi saa merkitystä myös nykyajassa. Ja heti kun Sörensen on tämän efektin käyttänyt, hän osoittaa kypsyytensä palaamalla viivyttelemättä Mozartiin. W.A. Mozart: Pianokonsertot nro 11-13. Kadenssit: Bent Sörensen. - Katrine Gislinge, piano, ja Stenhammar-kvartetti. (Alba, ABCD 418) Uudet levyt 24.4.2018, toimittajana Kare Eskola.
Mozart: Piano Concertos Nos. 11-13 [https://www.amazon.com/Mozart-Piano-Concertos-Nos-11-13/dp/B07CXFK8C1]