GRIEF (Suru)

Pirjo Kostiainen kirjoitti kauan sitten runon SURU, jolla halusi lohduttaa leskeksi jäänyttä veljeään. Tämän puoliso kuoli traagisella tavalla 45-vuotiaana.

Runon kirjoittaja puhui asiasta sisarentyttärelleen jazzlaulajatar Eeppi Ursinille, joka tiesi ehdottaa erästä paljon runoja säveltänyttä tekijää. Tämä tekikin yhden säkeistölaulun, mutta sen sävy ei lainkaan tavoittanut runotekstin traagisia sävyjä.

Taas kului vuosia ja Pirjo näytti tekstiä vuosien takaiselle kuorotutulleen Timo Ruottiselle. Timo lupasi yrittää, ”katsotaan miten käy”.

Ensin uuden yrittäjän aikaansaannokset eivät tyydyttäneet säveltäjää itseään, ja asia jäi roikkumaan ehkä vuodeksi. Mutta sitten hän hetken oivalluksesta löysi ratkaisun avaimen: runohan on ilmiselvä fado-teksti. Kaikki kaipaus ja suru laulutekstinä on ilmiselvää saudaden maailmaa. Ja niin syntyivät laulun sävel ja pohjaharmonia.

Mutta eihän alun perin suomenkielisen fadon äänitteeksi saattaminen sekään ollut mikään läpihuutojuttu. Vaan Timopa oli reilut kymmenen vuotta aikaisemmin tuottanut yhteistyössä portugalilaisen fadomuusikon Carlos Manuel Proençan kanssa Kirsi Poutasen Amalia Tribute -fadoalbumin Tarja Härkösen suomeksi kääntämin laulutekstein. Levy sai hyvän vastaanoton Suomessa ja Portugalissakin. Tälle fadolevylle oli suunniteltu jatkotuotantoa jo pitkään. Ja Kirsin uusi albumi ilmestyikin 28.11.2025, ja siinä tämä fado, Carlos Manuelin sovittamana, on mukana nimellä Suru. Tekstintekijäksi on merkitty Vernu (Pirjon ystävien käyttämä lempinimi), mistä nyt tulee puolivahingossa Pirjon pseudonyymi.

Mutta kun lauluteksti tuli käännettyä myös englanniksi, piti toteuttaa myös Arto Piispasen sovittama englanninkielinen jazzlaulelmaversio, jonka Eeppi Ursin lauloi Studio JJ:llä Tampereella, ja samassa sessiossa Eeppi lauloi saman sovitusversion myös suomeksi nimellä Unien seitit.