The Tempered Guitar

Petri Kumelan kahdestoista albumi The Tempered Guitar on poikkeuksellinen tutkimusmatka mikrotonaalisuuteen ja sävellajien puhtauteen. Uutuuslevyllä barokin mestariteokset ja suomalainen nykymusiikki soivat erikoisvalmisteisella mikrotonaalisella kitaralla, joka tuo esiin sävelten hienovaraisimmatkin sävyt.

Sävelten sienirihmasto ja aikakausien vuoropuhelu

The Tempered Guitar yhdistää historialliset viritysjärjestelmät ja nykymusiikin kokeilevuuden ennakkoluulottomalla tavalla. Levyn ohjelmisto rakentuu Sebastian Hillin ja Jukka Tiensuun nykyteosten sekä Élisabeth Jacquet de La Guerren ja J. S. Bachin barokkisävellysten ympärille.

Kuten säveltäjä Lauri Supponen albumin kansivihkossa kuvailee, temperointi vaatii suhteellisuudentajua:

Yksikään sävel ei ole yksinään vireessä. Se on sitä suhteessa toiseen säveleen. Kuten ekologia, temperointi on kiinnostunut vuorovaikutuksesta. Sävelten sienirihmastosta.

Teosvalintojen taustalla on vahva historiallinen ja taiteellinen side. Ranskan hovissa kasvanut Élisabeth Jacquet de La Guerre omisti elämänsä musiikille ja kuninkaalle – levyllä kuultavan d-molli-sarjan kuriton chaconne kantaakin säveltäjän antamaa lisänimeä L'inconstante. Sebastian Hillin The Tempered Suite puolestaan tuo ranskalaisen barokkisarjan tanssillisuuden nykypäivään, yhdistäen siihen kolmesataa vuotta myöhemmin trendanneita EDM-lajeja trancesta houseen. Jukka Tiensuun Utuhuntu luo kitaran skordatuura-virityksellä kaleidoskooppisen ja elegantin sumun. J. S. Bachin g-molli-sonaatti nivoo kokonaisuuden yhteen Kirnberger III -virityksellä, joka säilyttää alkuperäisten terssien kauneuden.

Petri Kumela – Rajojen rikkoja

Pohjoismaisen musiikkipalkinnon ehdokkaanakin ollut Petri Kumela on yksi Suomen omaperäisimmistä ja monipuolisimmista klassisista kitaristeista. Hän on vakiinnuttanut asemansa kokeilijana, joka liikkuu luontevasti niin periodisoittimien, nykymusiikin kuin sähkökitarankin parissa. Tällä levyllä hän soittaa italialaisen Gabriele Lodin rakentamaa kitaraa, johon pianoteknikko Matthias Grohn on asentanut siirrettävillä nauhoilla varustetun mikrotonaalisen otelaudan. Tämä mahdollistaa teoskohtaiset, historiallisesti tarkat viritykset aina 1/4-komman keskisävelvirityksestä modifioituun témperament ordinaireen.

Säveltäjä Lauri Supposta lainaten:

Jos ette kuule, millä tavalla Petrin sovittama Sonaatti g-mollissa on mikrotonaalinen, Petri on silloin mielestäni silmänkääntötempussaan onnistunut.